Tuntuuko kysymys tutulta? Kun ihmiset kysyy mitä kuuluu, vastaamme yleensä ympäripyöreästi ihan hyvää, perusarkea, olin sielä olin täälä tein sitä tein tätä. Ja muuta vastausta harvemmin odotetaankaan. Sananhelinää.. Mutta entä jos Sinulta kysyttäisiinkin, kuinka voit? Olisiko vastaus silloin erilainen?
Me Ihmiset emme tule kohdatuksi aidosti ja riittävästi, ellemme ole kohdatessamme aidosti läsnä , kiinnostuneita, avoimia ja luottamuksellisia. Uskon että moni on kokenut samaa kanssani, ettei ole uskaltanut tai osanut kertoa totuutta. Totuutta itsestään, että olen asioideni kanssa yksin, kaipaan kuuntelevaa ystävää, ystävää joka on läsnä, ymmärtää ja tukee.
Jos elämme elämää näyttääksemme muille vain hienon ulkokuoren ilman säröjä, on elämä persoonatonta ja väritöntä.
Ihminen saa toisten aidon kunnioituksen ja hyväksynnän silloin, kun uskaltaa olla oma itsensä kaikkine säröineen. Omaksi Minäksi kasvaminen on pitkä elämän mittainen matka ylä- ja alamäkineen. Ihminen ei koskaan ole valmis…
”Haaksirikkoutunut” on minun kokemusteni ja tuntemuksieni mietteitä kasvusta minuksi, ei meiksi.